Pennunkehitys.

Kohtukausi (pennut kohdussa)

Tässä vaiheessa ei voida puhua psyykkisestä kehityskaudesta, mutta terveluonteinen, tasapainoinen emo rauhallisessa, tasapainoisessa ympäristössä taannee parhaan 'kohtuympäristön' sikiölle.

Sokea kausi (siirtymävaihe) 0-3 viikkoa

Syömistä ja nukkumista. Voima ja vastustusky lisääntyvät. Pennut ovat emonsa vieressä ja hoivissa.

Leimautumiskausi 4-7 viikkoa

Pentu leimautuu ulkoiseen ympäristöön, emoonsa, hoitavaan ihmiseen, sisaruksiinsa, ruokaan, ympäristön ääniin, jne.

Nopean oppimisen kausi 8-12 viikkoa

Tässä vaiheessa on pennun opittava ymmärtämään ihmisen puhetta, viittauksia ja kaikkea sitä, millä ihminen ja koira kommunikoivat keskenään. Tässä iässä saksanpaimenkoira oppii kiellot ja alistuu. Tässä vaiheessa alkaa kasvatus hyvätapaiseksi tai hulttioksi.

Arvojärjestyksen muotoutumiskausi 3-4 kuukautta

Jos saksanpaimen koira eläisi laumassa, olisi tämä kausi kamppailujen kautta, jolloin käy täisiin voimallisia tappeluita toisten koirien kanssa.

Laumanjärjestäytymiskausi

5-6 kuukautta

Vielä tässä vaiheessa saksanpaimen koira on hyvin alistuvainen. Kaikki yhteinen toiminta isännän kanssa tuottaa sille suurta mielihyvää ja koira oppii parhaiten laumaeläimelle tärkeän yhteistyön.

Puberteetti 7-12 kuukautta

Vaikea ikä, jota leimaa oikullisuus ja tasapainottomuus. saksanpaimenkoira voi olla ajoittain, ujo, karkea ja tottelematon. Tässä iässä on oltava saksan paimen koiran uhmailua ja pullikointia kohtaan tiukka. Selvät kapinayritykset isäntää vastaan on tukahdutettava alkuunsa. Kapinalla tarkoitetaan aktiivista, aggressiivista

ihmisen uhmaamista. Se ei tarkoita passiivista käskyn täyttämättä jättämistä.

Sukukypsyyden kausi

1 vuodesta eteen päin

Saksan paimen koiralle kehittyy suojelu- ja vartiointihalu. Se muodostaa itselleen oman reviirin. Kasvatuksen hyville tavoille on oltava jo tässä vaiheessa suoritettu. Isännällä ja saksanpaimenkoiralla on oltava jo tässä vaiheessa yhteinen kieli .Varsinkin uroksilla saattaa vielä 1,5-2 vuodeniässä esiintyä uhmakkuutta ja kapinointia.

Uros kehittyy usein hitaammin kuin nartulla. Ikärajoja ei pidä käsittää matemaattisen tarkasti.

YHTEISELO PENNUN KANSSA

Koira ei ole ihminen eikä siitä tule opettamallakaan tule ihmistä, Se ei ymmärrä pitkiä puheita lepertelyjä ja selityksiä. Koiralle ei pidä myöskään mököttää. Sen sijaan koira ymmärtää äänensävyn erot ja ystävällisen ja lempeän kohtelun.

Koiranpennun opetuksessa ja koulutuksessa on tärkein asiajohdonmukaisuus. Se mikä on sallittua, on aina sallittua ja vastaavasti kielletty on aina kiellettyä. Tätä sääntöä on noudatettava siitä lähtien, kun pentu 7-8 -viikkoisena tulee kotiin.

Käskyt ja kiellot ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Kun joudutaan kieltämään, sanotaan painokkaasti EI ja kun pentu lopettaa kielletyn toiminnan, sitä kehutaan iloisesti. Joskus saksan paimen koiraan joutuu tarttumaan vähän lujemmin, jotta kielto menisi perille. Rankaisut pitää tehdä nopeasti ja sitten tilanne käännetään myönteiseksi kehumalla ja keksimällä muuta, luvallista tekemistä

Pennun elämä ei saa olla yhtä kieltämistä, vaan sillä on oltava oikeuksia ja omaa rauhaa silloin, kun se sitä kaipaa. Nukkuvaa koiraa ei pidä suotta häiritä.

Pentuikä on lyhyt ja nopeasti ohimenevä aika. Sitä ei kannata kokea vaivaksi, vaan tehdä siitä molemminpuolinen ilo. Kun onnistuu luomaan luottamukselliset suhteet koiraansa, voi sen kanssa halutessaan päästä koulutuksessa vaikka kuinka pitkälle.

Pentu tulee kotiin

Pentu tulee uuteen kotiinsa yleensä 7-8 viikon ikäisenä. Ensimmäiseksi pennun tulee antaa rauhassa tutustua uuteen ympäristöönsä. Sille tulisi varata oma nukkumapaikka vedottomaan paikkaan, samoin ruoka ja vesikupinpaikka. Ensimmäisten päivien aikana ja varsinkin öisin pentu saattaa vinkua. Tällöin sitä tulee rauhoittaa vaikkapa silittämällä.

Siisteyskasvatus

Huonesiisteyden opettaminen aloitetaan heti. Kun pentu herää uniltaan, on lopettanut ruokailun tai lopettelee villiä leikkiään, viedään se ulos sellaiseen paikkaan, johon sen toivotaan tekevän tarpeensa. Kun se on tehnyt tarpeensa toivottuun paikkaan, sitä kehutaan hyvittelevällä äänellä. Samalla pentu oppii myös ulkosiisteyttä eikä tee tarpeitaan ulkonakaan mihin sattuu. Jos pentu kuitenkin toisinaan kastelee maton tai tekee kasan muuhun sopimattomaan paikkaan, ei sitä saa moittia tai rankaista. Täysin hakoteille johtaa ohje, jonka mukaan koiran kuono työnnetään sen väärään paikkaan tekemään jätökseen. Siitä koira oppii vain, että ulostaminen on rangaistava teko ja yrittää jatkossa tehdä sen ihmisiltä salaa, ulkonakin. Pentu oppii siistiksi varsin helposti, kun vain omistaja suhtautuu asiaan rauhallisen johdonmukaisesti ja kärsivällisesti.

Ruokinta

Pikkupentu syö 4-5 kertaa päivässä ja ruokailu muodostaa merkittävän tapahtuman sen päivä rytmissä. Opeta pentusi oikeille ruoka tottumuksille. Näitä ovat säännölliset ruokailu ajat ja samana pysyvä, totuttu ruokailupaikka. Erittäin tärkeää on, että pentu saa syödä rauhassa. Silloin tällöin voi kuitenkin tarkastaa, ettei pentu rupea tarpeettoman voimakkaasti puolustamaan ruokaansa ja että sen tarvittaessa saa pois menettämättä sormiaan. Liiallisen, aggressiivisen murinan saa helpoiten pois pitämällä ruokakuppia sylissään koiran syödessä ja samalla voi rauhoittavasti jutellen hämmentää annosta sormella. Pentua ei koskaan saa hämätä ruokakupin poisottamisella. Harjoitelkaa tuoreen luun poisottamista ja takaisin antamista jo pikkupennulla. Raikasta vettä tulee olla saatavilla. Oikean ruokinnan merkitys pennun kehitykselle on erittäin tärkeä asia ja sitä käsitellään omana osanaan tässä ohjeessa.

Tarvikkeista

Tärkeimmät tarvikkeet, joita ilman ei tule toimeen, ovat makuualusta, ruoka- ja vesikuppi, talutin ja kaulapanta. Taluttimen tulee olla riittävän pitkä ja sellainen, että sen pituutta voi esimerkiksi Lukkojen avulla säätää. Kaulapannaksi sopii aluksi kiinteä, nahkainen kaulain. Koiran kasvettua on parasta hankkia ketjukaulain.

Käsittely

Pentu pitää totuttaa siihen, että sitä käsitellään. Hampaiden tarkastaminen aika ajoin on välttämätöntä. Koiran kynnet on leikattava säännöllisesti. Pennun tulee tottua myös siihen, että sitä käsittelevät myös vieraat henkilöt. Näin vältytään esimerkiksi eläin lääkärin tutkimuksissa turhilta ja aina riski alttiilta nukutuksilta, kun koiralle voidaan suorittaa tavalliset hoitotoimenpiteet kuten tunnustelu, kuuntelu, näytteidenotto, sitominen normaalisti. Myös näyttelyissä ja palveluskoira kokeissa on koiran sallittava vieraiden 'kopelointi'. Pentu, joka on pienestä pitäen tottunut käsittelyyn, on myöhemminkin hyvin luottavainen. Tartu pentuun lujalla, tukevalla otteella ja juttele sille rauhoittavalla, lähes nukuttavalla äänellä. Kehu sitä ja anna vaikka makupaloja, kun se mukautuu käsittelyyn. Ole itse rauhallinen, niin pentukin alkaa luottaa. Sinuun ja sopeutuu kaikenlaiseen käsittelyyn.

Yksinolo

Useimmat koiran omistajat käyvät työssä ja koira joutuu olemaan pitkän osan päivästä yksin asunnossa. On varmistauduttava siitä, ettei koira hauku tai ulise yksin ollessaan. Yksinolon harjoittelu on syytä aloittaa jo pentuna. Jätä koira yksin asuntoon aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi (ensin vain muutamaksi minuutiksi). Jää kuuntelemaan käytävään. Jos pentu haukkuu tai ulisee, palaa nopeasti sisälle ja kiellä sitä toruvalla äänellä. Jos pentu on hiljaa koko ajan, mene sisään ja kehu sitä hyvästä suorituksesta. Toista harjoitusta ja pidennä vähitellen yksinoloaikaa. Älä tee lähtemisestäsi numeroa, vaan käyttäydy luontevasti.

Hyvä hermoisinkaan koira ei kuitenkaan kestä pitkiä aikoja yksin ellei sitä ulkoiluteta hyvin ja sen kanssa puuhata paljon niinä aikoina, kun ollaan kotona. on Saksan paimenkoira on palveluskoira, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja pitää reippaasta ulkoilumeiningistä.

Pureskelu

Hereillä ollessaan pentu mielellään puuhailee jotain. leikkiessään se tutustuu ympärillä olevaan maailmaan. "leikkiminen on pennulle tärkeää ja kehittävää puuhaa. leikin lomassa pentu oppii helposti pieniä temppuja ja samalla sille tulee perheen arvojärjestys selväksi: ihmiset ennen koiraa.

Maailmaan tutustuminen saa usein kiusallisen muodon: pentu pureskelee kaikkea eteen sattuvaa. Pureskelua lisää nopeasti kehittyvä hampaisto ja leuatkin tarvitsevat harjoitusta. On viisasta hankkia pennulle esimerkiksi naudansääriluu, jossa riittää vastusta isommallekin pennulle. Kaupasta saatavat puruluut ovat sopivia joskaan eivät aina yhtä mieluisia. Tuore koivunpalikka on hyvä. Tärkeää on, ettei pentu saa pureskellessaan irti teräviä saloja. Erittäin vältettäviä ovat sian, lampaan ja lintujen luut jotka teräväsärmäisinä voivat aiheuttaa suuria hankaluuksia, jos pentu saa niiden siruja suolistoonsa. Kumipallot voivat myös olla kohtalokkaita, koska ne voivat kokonaisina tukkia hengitystiet tai paloina nieltyinä aiheuttaa suolistotukoksen. Valvo huolella, ettei koirasi pääse rikkomaan ja syömään kumista tai muovista valmistettuja leluja.

Pennut ottavat sormia suuhunsa ja iskevät niihin naskali hampaansa. Omistajan on aina suhtauduttava vakavasti koiran yrityksiin näykkiä ja 'hammastaa' ihmisiä. Pennun varttuessa on sille tehtävä selväksi, millä voimalla ihmisen kättä voi 'Purra'. Tällaisen voi mielellään karsia kokonaankin, sillä etenkään vieraat ihmiset eivät mitenkään voi ymmärtää, että koira vain ystävyyttään tarttuu hampaillaan heitä käteen. Terävä näpäytys tai ravistus niska villoista ovat sopivia keinoja karsia 'hammastaminen'

Koira ja ihmiset

Koira on jo pentuna opetettava tutustumaan j a suhtautumaa

normaalisti vieraisiin ihmisiin. Pyri tutustuttamaan pentu kaikenlaisiin ihmisiin: pikkulapsiin, koululaisiin, nuorisoon, naisiin, miehiin, vanhuksiin keppeineen, invalideihin apuvälineineen, pyöräilijöihin, lastenvaunuihin, juoksijoihin, hiihtäjiin, jne. Huolehdi siitä, että kontaktit ovat miellyttäviä eikä pentu pelästy suotta. Opeta koira siihen, että se voi ohittaa ihmiset myös välinpitämättömästi ja tervehtimättä. Liiku koirasi kanssa myös viikkailla paikoilla. Ole itse rauhallinen ja luonteva.

Hyppiminen ja ylenpalttinen nuoleminen ihmisiä tervehdittäessä tulee estää. Tässä tarvitset ulkopuolisten apua. Pyydä vieraitanne johdonmukaisesti suhtautumaan kielteisesti koiran hyppimiseen ja heitä itse kumartumaan pennun luo. Pennun hyppiminen voi olla siedettävää, mutta täysikasvuisen, 20-30 kiloisen koiran hyppimisestä rinnuksilleen ei parhainkaan koirien ystävä pidä.

Koira ja koirat

Koiran tulee kasvaa kaksikieliseksi. 'Ihmisten kielen' koira oppii seurustelemalla ihmisten kanssa ja' koirien kielen' toisilta koirilta. On tärkeää järjestää pennulle kontakteja myös lajitovereihin. Leikkiminen toisten koirien ja pentujen kanssa opettaa sosiaalisuutta ja on sitä paitsi erittäin hyvää liikuntaa pennulle. Omistajan vallassa kuitenkin tulee olla se, milloin leikki aikaa ja milloin se loppuu. Jokaisen vastaantulevan koiran kanssa ei tarvitse leikkiä ja pentu tulee riittävän varhain totuttaa siihen, että toiset koirat voi ohittaa ilmankummallisia seremonioita. Älä kiristä otetta taluttimesta, kun toinen koira tulee vastaan. Käyttäydy itse mahdollisimman luontevasti, jolloin koirasikin oppii ohittamaan vastaantulijan temppuilematta. Pyri siihen, että pennun kokemukset toisista koirista ovat miellyttäviä. Kaikki vastaantulijat eivät välttämättä suhtaudu myönteisesti innokkaaseen pentuun ja saattavat käytökseltään pelästyttää sen ja siten kylvää epäluulon ja pelon siemenet toisia koiria kohtaan.

Monet koirat kehittyvät tappelu pukareiksi. Syy on useimmiten omistajassa, joka ei alusta alkaen ole suhtautunut riittävän ankarasti riidan haastamiseen. Jo ensimmäisellä kerralla, kun koira murisee vihaisesti toiselle koiralle, on heti kiellettävä tiukasti ja tehtävä koiralle selväksi, ettei moinen käytös ole hyväksyttävää. Koiran on tietysti saatava puolustautua, mutta koskaan se ei saa hyökätä ensin.. Kannattaa välttää tilannetta, jossa koirat alkavat tuijottaa toisiaan ja jalat jäykkinä mahtailla toisilleen, koska 'tapitus' helposti puhkeaa tappelun aloitukseksi jomman kumman puolelta varsinkin, jos koirat ovat kytkettyinä ja saavat ikään kuin voimaa omistajastaan. Pura tilanne katkaisemalla katsekontakti ja kääntämällä koirasi huomio itseesi. Ensimmäistä kahakkaa kannattaa pyrkiä välttämään mahdollisimman pitkään.

Ulkoilu

Saksanpaimen koira voi ulkoilla joka säällä. Kun liikutaan reippaasti, tarkenee koira hyvin. Pakkasessa ei koiraa tietenkään pidä seisottaa, istuttaa saati makuuttaa paikoillaan Anna pennun olla mahdollisimman paljon vapaana (muista järjestys säännöt) ja anna sen itse tutustua ympäristöön. Älä ole liian suojeleva.

Liikunta

Täysikasvuinen saksan paimen koira tarvitsee paljon reipasta, päivittäistä liikuntaa. Moni muotoisia tehtäviä ja virikkeitä

Pennun kanssa ulkoiltama on huomattava, että liikuntaa annetaan vain sen verran, minkä pentu väsymättä jaksaa. Pennun luusto ja nivelet ovat vielä kehittymättömät ja pentuiän liialliset rasitukset voivat aiheuttaa pitkä aikaisia, jopa pysyviä vammautumisia ja ontumisia. Toisten, tasaveroisten pentujen kanssa leikkiminen on hyvää harjoitusta. Mutta on muistettava, että pentu ei innoissaan yleensä anna periksi väsymykselle, vaan ottaa, itsestään kaiken irti. Omistajan on siten huolehdittava leikin oikea-aikaisesta lopettamisesta.

Varsinaista lenkkeilyä ei pitäisi aloittaa ennen kuin saksanpaimen koira on fyysisesti täysikasvuinen (15-18 kk). Asfaltilla tai muulla kovalla alustalla (pyörällä )juoksuttamista pitäisi välttää. Pehmeä ja vaihteleva alusta tarjoaa parasta harjoitusta.. Uiminen on monen saksanpaimen koiran mieleen ja se antaa myös hyvää lihas- voimistelua eikä ole. nivelille rasittavaa.

Hyvät neuvot

Kun lähdet pentusi kanssa ulkoilemaan, alat saada' hyviä neuvoja'. Kaikki neuvot voit kuunnella, mutta ennen kuin ryhdyt niitä soveltamaan, ota yhteys koirasi kasvattajaan. Pennulle ei varmastikaan ole hyväksi, että sen ruokintaa ja liikuntaa vaihdellaan aina kulloisenkin vastaantulijan ohjeiden mukaan.

Jos huomaat pennussa - sen luonteessa, käyttäytymisessä, liikunnassa, ulkomuodossa tai jossain muussa asiassa - jotain, joka askarruttaa" Sinua tai kenties jotakuta muuta, ota yhteys kasvattajaan. Näin voidaan ehkä säästyä joiltakin vahingoilta. On monia asioita, joita voi tehdä ennakkoon tai tilanteen jo niin vaatiessa ja toisaalta kasvattajan tiedossa tulisi olla myös milloin tarvitaan eläinlääkärin apua. Aivan kaikissa tapauksissa on turhaa mennä lääkärin vastaan otolle ja sitten kun on mentävä, on hyvä tietää mistä saa hoitoa juuri siihen vaivaan.

Nikotus

Pikkupentu nikottelee usein ja kokemattoman koiranomistajan mielenrauhan se sotkee pahanpäiväisesti toistuessaan monta kertaa päivässä ja päivittäin. Nikotus johtuu hengitysrytmin muuttumisesta, lämpötilojen vaihtelusta yms. Säikähdys, raju riehuminen, ruoan hotkiminen, äkkinäinen herääminen ja kiihtyminen aiheuttavat hengitysrytmin muuttumisen ja seurauksena on nikottelu. Pennun voi ottaa syliin ja rauhoitella sitä tai sitten antaa sen vain olla rauhassa, nikottelu kyllä loppuu itsekseen. Ruoka on syytä antaa pikku- pennulle kädenlämpöisenä. Ulkoa tullessa on syytä kuivata pentu kunnolla, varsinkin narttupentujen mahanalusta

Kylmettyminen

Varsinkin talvella pentuja on syytä ulkoiluttaa huolella. Ulkona siten, että pentu on liikkeellä, istumista ja makaamista on syytä välttää. Ei ole olemassa mitään aikaa tai matkamäärää mitä minkin ikäisen pennun pitäisi olla ulkona. Tärkeintä on soveltaa olosuhteitten mukaan toiminta. Pakkasilla usein mutta pienen ajan ulkona ja kotiin tultua kuivaus ja pieni leikki on paikallaan, jottei pentu heti asetu mahdollisesti kylmälle lattialle nukkumaan. Kylmettymisen seurauksena pentu saattaa pissailla usein, olla kärttyinen ja nuoleskella peräpäätä tuon tuostakin. Normaalisti pentu valveilla ollessaan pissailee riehuttuaan,

Rakkotulehdus

Useimmiten seurausta hoitamattomasta kylmettymisestä, toki muitakin syitä on. Välttämättä pentu ei enää tiputtelekaan pikkutippoja, vaan laskee kunnon lätäkön ja siinä saattaa esiintyä verta jonkin verran. Pentu on levoton, kärttyisä ja väsynyt sillä voi olla lievää lämpöä ja ruokahalu voi olla olematon. Aina kun pissan joukossa esiintyy verta, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Antibioottihoito kotikonstien lisäksi on silloin paikallaan.

Narttujen vitsaputki on lyhyempi kuin urosten ja siitä johtuu se, että nartut ovat huomattavasti herkempiä saamaan tulehduksia virtsaelimiinsä kuin urokset. Tämä tulisi huomioida aina, kun pennun ottaa. Huolekas hoito, kuvaaminen, maassa makaamisen ja istumisen välttäminen talvi- pakkasilla ja kylmillä ilmoilla. Mitä pitempään pentu pääsee kehittymään normaalisti ilman antibiootteja sitä parempi se on yleisen terveydentilan kannalta.

RUOKINTA

Kun pentu 7-8 -viikkoisena tulee uuteen kotiinsa, se on todennäköisesti tottunut saamaan ruokaa 4-5 kertaa vuorokaudessa. Pentu saa aina 4 kuukauden ikään asti ruokaa neljä kertaa päivässä. Noin klo 7-8, 12, 16.30 ja 20.30 ovat sopivia ruokinta-aikoja. Vähitellen voi ilta-ateriaa keventää ja jakaa ruoan kolmeen ateriointikertaan.

Kaikki ruoka, myös piimä ja viili, annetaan pennulle suunnilleen huoneenlämpöisenä.

Pennulle voi antaa ruoan joko siten, että kaikki ateriat ovat lähes samanlaisia (kuivamuona+ liha+ puuro+ piimä ym.) tai siten että joka toisella kerralla annetaan kuivamuona ja piimä ja joka toisella uunipuuroa ja lihaa. Jos ruoka kovin paljon vaihtelee, saattaa pentu nirsoilla ja syödä vain maittavimmat. Tällöin on parasta antaa neljä jokseenkin samanlaista ateriaa, joiden pohjana on kuivamuona + liha + puuro + piimä ja lisätä joukkoon hiukan kotiruokaa, jos sitä sattuu olemaan. Vaikka koiralle annetaan monipuolista ruokaa, on suuria vaihteluja vältettävä eikä koira osaa niitä kaivatakaan. Nirsoilu saattaa olla myös merkki liiallisesta ruoka määrästä. Kuppi pois ellei ruoka kelpaa. Turha pentua on ruveta maanittelemaan. Jos ruokahaluttomuus jatkuu pitkään, on selvitettävä onko syynä sairaus.

Useat kasvattajat antavat ruokintaohjeet joita he ovat itse käyttäneet pennuilleen. Tiheät ruokavalionmuutokset saattavat aiheuttaa pennulle sopeutumisvaikeuksia.

Kotiruoan osuus voi olla neljännes tai viidennes kokonaisruokamäärästä. Lihan määrää ei saa lisätä, sillä liian valkuaispitoisen ravinnon syöttäminen johtaa liian nopeaan kasvuun. Monet eläinlääkärit leikillisesti suosittelevat että lihaa vain näytetään pennulle.

Kivennäiset ja vitamiinit:

Koiran ei pidä kasvaa kalkitta, sillä kaikki on välttämätön luuston rakennusaine aina koiran toiselle ikävuodelle asti. Tärkeää on myös fosfori, mutta sitä koira saa ravinnosta, sillä sekä liha että viljatuotteet sisältävät runsaasti fosforia. Kalsiumin ja fosforin suhde tulee olla oikea. Kalkkiannostuksia ei myöskään pidä ylittää. Koira saa kaikki tarpeelliset vitamiinit monipuolisesta ravinnosta. Tämän lisäksi se ei tarvitse lisä- vitamiineja. 'Yleensä vitamiinien tuhoutumista ravinnosta liioitellaan. Elimistön aineenvaihdunta pystyy säätelymekanismiensa avulla mukautumaan hiukan alhaisiin vitamiini- ja kivennäisainemääriin käyttämällä ne tehokkaammin hyväksi. Varsinaisia puutostiloja elimistö ei voi korjata. Myös yliannostusten suhteen on elimistö usein voimaton.

Kuivamuona:

Kuivamuonaan on valmiiksi lisätty kaikki tarvittavat kivennäisaineet ja vitamiinit. Kuivamuona tarjotaan pennulle huoneen lämpöisenä piimään tai viiliin sekoitettuna. Kuivamuonan annetaan hetki liota ja pehmetä piimässä. pennulle on liian nopean kasvun välttämiseksi syytä syöttää aikuisille koirille tarkoitettua kuivamuonaa.

Piimä ja viili:

Piimä ja viili ovat erinomainen lisä koiran ruokinnassa. Näitä voidaan antaa koiralle koko sen eliniän ajan. Ne pitävät vatsan toiminnan kunnossa, ovat erinomaisia kalsiumin ja B-vitamiinin lähteitä sekä edistävät kalsiumin imeytymistä. Nuorelle pennulle annetaan kermaviiliä ja vähitellen siirrytään tavalliseen viiliin. Erityisesti jos pentu tuntuu lihovan, on syytä vaihtaa kermaviili osaksi tavalliseen viiliin. Rasvaa ei saa kuitenkaan kokonaan jättää pois nuorelta pennulta.

Liha ja Kala.

Koiralle syötettävä liha on parasta kypsentää erikseen tai tarjottava raakana. Lihaa ei pidä koskaan kypsentää liikaa, kevyt kiehautus riittää.

Lihan voi noin kerran viikossa korvata kalalla. Silakan voi antaa perkaamattomana ruotoineen. Kalaa ei pidä antaa raakana, koska koira voi siitä saada matoja.

Lihan voi toisinaan korvata koirille tarkoitetuilla täyssäilykkeillä ja koiranmakkaralla. Ne ovat puolisäilykkeitä, joihin on lisätty säilöntäaineita. Niiden jatkuvasta käytöstä saattaa syntyä ongelmia.

Kotiruoka: Koiralle voi antaa lähes kaikkea mitä perheessä syödään. Kotiruoka sisältää mm. kuorineen pieneksi muhennettua perunaa, makaroni-, porkkana-, perunasose- ja maksalaatikoita, herne- ja lihakeittoa jne. Koira sulattaa kasvikset huonosti kuutioina, ja ne on parempi tarjota muhennettuina tai kypsennettyinä raasteina. Koiralle voi antaa myös hedelmiä.

Koiralle EI SAA ANTAA:

- linnun, porsaan tai lampaan luita voimakkaasti maustettua ruokaa liian kuumaa tai jäistä ruokaa
Suklaa varsinkin tumma suklaa

Kananmuna:

kananmunankeltuainen ja valkuainen ovat erinomaisia ja monipuolisia valkuaisaine lähteitä. Valkuaista on syytä kuumentaa hiukan esimerkiksi lisäämällä se lämmitettävän puuron joukkoon, jotta vältytään sen raakana ruoansulatukselle aiheuttamilta haittavaikutuksilta. Keltuainen on parasta antaa raakana. Silloin tällöin raakana annetusta valkuaisesta ei myöskään ole sanottavaa haittaa. Kanan- munan liiallista keittämistä on myös vältettävä.

Välipalat:

Koiralle voi antaa välipaloiksi ja maku- paloiksi juustoa, tummaa leipää, näkkileipää, täysjyväleipää tai porkkanaa nakerrettavaksi. Pulla ja makeiset eivät ole pennullekaan terveellisiä.

Kun hampaat alkavat vaihtua, voi pennulle ostaa suuren naudan sääriluun kaluttavaksi. Se on mukavaa ajanvietettä ja edesauttaa hampaiden oikeaa vaihtumista. Pennun luunsyöntiä on aina hiukan pidettävä silmällä, samoin sitä, mitä tämä aiheuttaa sen vatsalle.

Päivittäiset ruokintamäärät:*

6-8 kiloinen pentu

1-2 dl kuivamuonaa

2-4 dl kermaviiliä

75 g lihaa

2-4 dl uunipuuroa

kotiruokaa

1/2 rkl ruokaöljyä

1/2 rkl voita

1 kananmuna

2-4 dl piimää

10 kiloinen pentu

21/2 dl kuivamuonaa

2-4 dl kermaviiliä

100 g lihaa

4 dl uunipuuroa

kotiruokaa

1 rkl ruokaöljyä

1/2 rkl voita

1 kananmuna

3-4 dl piimää

 

Back